Valmista on tullut
Pojan sukat oli sopivat! :) Lapasetkin jo tekaisin, mutta ne odottavat postitusta. Näitä pöytäkuvia on napsittu opehuoneen parvekkeella...Onneks on vielä näin lämmin. Tosin on niin harmaata, että tekis mieli mennä takaisin tonne peiton alle ja laittaa herätyskello johonkin maanantaiaamun paikkeille soittamaan.
Viime viikon perjantaina otin loppukirin Mystery Stole kolmosessani ja sain sen pingotukseen. Reunaan tuli vähän punaista, kun tuo violetti Liisu otti ja loppui kesken. Mutta aika hieno se on silti... Tai siis edes itseä ei häiritse värinvaihto, vaikka tiedän sen syyn. Oppiikohan tässä iässä jo ottamaan vastaan senkin tosiasian, että aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee eikä kaikki ole täydellistä?
Työviikko oli jotenkin tosi raskas, vaikka tunteja oli vähän. (ysit oli työelämään tutustumassa ja lukiolla oli koeviikko) Onneks meillä on köksänopen kanssa perjantaisin lenkkipäivä ja kun oli reilun tunnin ulkoillut, niin ainakin tuli hyvä olo, vaikka silti oli väsy. Meinasin, että tänään olisi vapaapäivä, mutta nyt alkaa jo vähän syyhyttää sormia, että jotain voisi tehdä. Jos vaikka järjestelis kirjat niin, että olis pöydällä vaan uuden jakson opukset. Uus jakso nimittäin alkaa maanantaina. Onneks ei tule kun yks uusi ryhmä, niin ei nimien opettelun kanssa ole ihan niin tiukkaa. :)
Jostain kumman syystä mä vietän aikaa paljon käsityöopen kanssa. :) Maanantaina olin esittelemässä kerijälaitteen toimintaa noin 3,5 lankakilometrin pituisesti kasiluokan tunnilla. (piti keriä äitinkin Porvoon-tuliaiset) Oli siinä tytöillä ihmettelemistä. Mukana (tietysti) oli toi armas Joutsenlampi-huivi tuosta yläpuolelta, sekä perinnelapaset, jotka täälläkin on nähty. Samalla reissulla tuli heitettyä yks alunperin liila vyyhti Kamenaa uimaan veriseitikkien kanssa. Tuli kivan väristä, koitan saada kuvan tähän jos keli jossain vaiheessa olisi suosiollinen.
Mutta joo, jospa mä nyt koittaisin tehdä jotain muutakin kun roikkua tässä koneella. Palataan taas!
ps. Blogger sanoo, että tää päivitys on tehty perjantaina 5. päivä... Enhän mä oo unohtanu tänään mennä töihin? Onhan nyt lauantai? (Tää sopii NIIN yhteen mun uuden paidan kanssa...)
2 Comments:
Hauska toi huivi. Olen monessa blogissa nähny.
Opettajan ammatti ei taida olla kuitenkaan se helpoimmasta päästä. Hyvää työtä teet kun koulutat tulevia päättäjiä ja työntekijöitä.
Oon joo pariin otteeseen todennut, että ei olis pitänyt itse aikanaan kiusata opeja... :S
Huiviin oon kyllä enemmän kun tyytyväinen, kannatti pakertaa, vaikka välillä tuntu, että se ei valmistu ikinä. Nyt on ihanaa esim. välituntivalvonnoissa ulkona kietoutua siihen.
Post a Comment
<< Home